19.4.2021

Tutkimus- ja innovaatiorahoituksella Suomeen uutta huippuosaamista

Suomi tarvitsee nyt selvää lisäpanostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä rahassa että verokannusteilla, kirjoittavat Jyri Häkämies, Samu Salo, Jari Jokinen ja Jaakko Hirvola.

Julkaistu Kauppalehdessä 19.4.2021

Tällä viikolla puoliväliriihessä hallitus määrittelee loppukautensa suuntaviivat. Samalla päätetään valtion talouskehyksistä neljälle seuraavalle vuodelle.

Olemme huolissamme, että Suomi on jäämässä jälkeen niin innovaatioissa kuin osaajien houkuttelussa.

Suomen tavoite on kasvattaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatioinvestointien osuus neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.

Luku on ollut surullista katsottavaa vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien. Vuonna 2019 tutkimus- ja kehitysmenojen osuus BKT:sta oli vain noin 2,8 prosenttia. Esimerkiksi Ruotsissa luku oli 3,4 prosenttia. Aikaa neljään prosenttiin pääsylle on alle vuosikymmen, ja Suomi lähtee siis takamatkalta.

Jotta kunnianhimoiseen ja laajasti hyväksyttyyn neljän prosentin tavoitteeseen päästään, tutkimus- ja innovaatiorahoitusta on kasvatettava valtion talouskehyksissä usean vuoden ajan. EU-paketista tuleva vetoapu tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan on tarpeellista, mutta ei yksinään riitä.

Hallituksen piiristä on kuultu hyviä avauksia lisäpanostuksista. Nyt, kun päätöksenteon hetki on käsillä, ministereiltä vaaditaan rohkeutta katsoa kulman taakse, yli hallituskausien.

MTV Uutisten taloustieteilijöille suunnatussa kyselyssä nousivat esiin samat viestit: Suomi tarvitsee tutkimus- ja innovaatiorahoitusta sekä luovuutta edistäviä verohelpotuksia.

Neljän prosentin tavoite edellyttää julkisen tutkimus- ja innovaatiorahoituksen kasvattamista arviolta noin 150 miljoonalla eurolla vuodessa. Päätökset määrärahojen lisäämisestä pitää tehdä kehysriihessä.

Valtion panostuksiin verrattuna yksityisten investointien tulisi kasvaa kaksinkertaisesti.

Suuret investointipäätökset yrityksissä edellyttävät ennakoitavaa näkymää tulevaan. Suuryritysten lisäksi myös pk-yritysten investoinnit pitää saada kasvu-uralle.

Hallituksen viestin yrityksille tulee olla sellainen, että se tukee ja kannustaa niitä pitkäjänteiseen tutkimukseen ja investointeihin. Globaalissa kilpailussa elävien yritysten on voitava luottaa siihen, että toiminta kannattaa sijoittaa Suomeen.

Hyvä viesti tähän olisi vuoden 2021 alusta voimaan tulleen tutkimus- ja kehitystoiminnan verokannustimen laajentaminen.

Vähennykseen kelpaavat menot tulisi laajentaa yrityksessä tehtävään omaan työhön. Nyt vähennyskelpoista on vain ostotutkimus korkeakouluilta ja tutkimuslaitoksilta.

T&k-veroinstrumentin vaikutus vuositasolla voisi olla 200 miljoonan euron mittaluokassa. Tämä olisi yksi sellainen pitkäjänteinen rakenteellinen muutos, jota Suomi tarvitsee.

Panostukset ovat myös houkuttelevuustekijä. Suomen kasvun turvaamiseksi tarvitaan kotimaisten osaajien lisäksi yhä kasvavissa määrin huippuosaajia ulkomailta.

Lisäpanostukset tki-rahoitukseen ovat viesti maailman osaajille: tulkaa tänne – osaksi maailman onnellisinta kansaa. Täällä on mahdollisuus loistaa ja saada aikaan uutta!

Menetämme paljon, jos ulkomaalaiset huippuosaajat valitsevat mieluummin jonkin muun maan kohteekseen.

Meidän on kirittävä houkuttelevuustekijöissä. Kehitys- ja innovaatioympäristön hedelmällisyys on asia, josta päätämme itse – jos näin haluamme. Näyttäkäämme, että suomalaisessa yhteiskunnassa on halu kasvaa ja luoda uutta.

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta on merkityksellistä myös koulutusalojen vetovoimaisuuden kannalta.

Monilla tekniikan aloilla vetovoimaa voisi lisätä, sillä hakijoita on suhteellisen vähän yhtä hakupaikkaa kohden.

Lisäämällä korkeakoulujen ja yritysten tki-yhteistyötä edistetään korkeakoulujen profiloitumista ja laatua, mikä lisää houkuttelevuutta hakijoiden silmissä. Kiinnostava ja uutta luova tki-toiminta toimii vetovoimatekijänä.

Tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan myös kumppanuusmalleja, joilla luodaan osaamiskeskittymiä ja innovaatioalustoja.

Samalla mallien kautta huolehditaan myös yritysten tarpeisiin vastaavien henkilöiden kouluttamisesta ja jo yrityksissä työskentelevien osaamisen ylläpidosta.

Jyri Häkämies

toimitusjohtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Samu Salo

puheenjohtaja, Insinööriliitto IL

Jari Jokinen

toiminnanjohtaja, Tekniikan Akateemiset TEK

Jaakko Hirvola

toimitusjohtaja, Teknologiateollisuus ry