Työelämän lakimuutokset saivat jatkoa kesällä, kun 1.6.2026 voimaan tuli ennakoituja uudistuksia määräaikaisia työsopimuksia, lomautusilmoitusaikaa sekä takaisinottovelvoitetta koskien. Hallituksen mukaan muutosten tavoitteena on ollut purkaa työllistämisen esteitä ja vahvistaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä.

Määräaikaisten työsuhteiden solmimista helpotettiin

Aikaisemmin määräaikaisen työsopimuksen solmiminen työnantajan aloitteesta on vaatinut, että määräaikaisuudelle on ollut laissa eritelty perusteltu syy. Jatkossa määräaikaisen työsopimuksen voi tehdä enintään vuodeksi myös ilman tällaista syytä. Edellytyksenä kuitenkin on se, ettei osapuolten välillä ole aiemmin ollut työsopimusta tai edellisen osapuolten välisen työsuhteen päättymisestä on kulunut vähintään viisi vuotta.

Määräaikaisten työsuhteiden mahdolliseen lisääntymiseen liittyy ymmärrettäviä huolenaiheita. Lainsäädäntöön on lisätty joitakin työnantajaa koskevia vaatimuksia, joiden tarkoitus on ehkäistä määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöä.

Ennen kuin sovittu määräaika päättyy, työnantajan tulee antaa työntekijälle perusteltu selvitys mahdollisuudesta palkata työntekijä toistaiseksi voimassa olevaan tai uuteen, perustellusta syystä tehtävään määräaikaiseen työsuhteeseen. Työnantajalla on myös velvollisuus tarjota työtä, jos ilman perusteltua syytä tehty määräaikainen työsopimus on päättymässä ja työnantaja harkitsee palkkaavansa lisää työntekijöitä kyseiseen tai vastaavan kaltaiseen tehtävään. Velvollisuus työn tarjoamiseen jatkuu työsuhteen päättymisen jälkeen ja on voimassa ajanjakson, joka vastaa kolmasosaa päättyneen työsuhteen kestosta. Velvoitteen kesto on siten enintään neljä kuukautta.

Laissa on edelleen ketjusopimuskielto, jos määräaikainen työsopimus tehdään perustellusta syystä. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä, yhteenlaskettu kesto tai näiden kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon myös ilman perusteltua syytä tehdyt määräaikaiset työsopimukset.

Sääntelyyn on pyritty myös lisäämään joustavuutta sillä, että työntekijällä ja työnantajalla on oikeus irtisanoa ilman perusteltua syytä tehty määräaikainen työsopimus, joka on kestänyt vähintään kuusi kuukautta. Aikaisemmin määräaikainen työsopimus on ollut irtisanottavissa vain tietyissä poikkeustilanteissa tai jos asiasta on erikseen osapuolten kesken sovittu.

Lomautusilmoitusaikaa lyhennettiin merkittävästi

Alkavasta lomautuksesta täytyy jatkossa 14 päivän sijasta ilmoittaa seitsemän päivää ennen lomautuksen alkamista. Monet työehtosopimukset sisältävät kuitenkin määräyksiä lomautusajan pituudesta, joten oman sopimuksen tarkistaminen on tärkeää, jos ilmoitusajan pituus mietityttää. Muutoksia tehtiin myös mahdollisuuksista sopia paikallisesti lomautusilmoitusajan kestosta.

Takaisinottovelvoitteen soveltamisalaraja nousi

Jos työnantaja on irtisanonut työntekijän tuotannollisesta ja taloudellisesta syystä, on aikaisemmin kaikkia työnantajia sitonut työsuhteen päättymisen jälkeen alkava takaisinottoaika, jonka pituus on ollut työsuhteen kestosta riippuen neljä tai kuusi kuukautta. Velvoite koskee samaa tai samankaltaista työtä, mitä henkilö on työsuhteessa tehnyt. Tarjoamisen edellytyksenä on myös se, että henkilö on rekisteröitynyt työnhakijaksi.

Jatkossa tämä velvoite ei koske kaikki työnantajia, vaan velvoitteelle on asetettu vähintään 50 työntekijän soveltamisalaraja. Pienet ja keskisuuret yritykset on siis vapautettu jatkossa velvoitteesta. Tästä huolimatta on syytä muistaa, että työsuhteen irtisanomiselle on aina oltava lain mukaiset perusteet, ja nopeasti käynnistyvät uudet rekrytoinnit voivat joissain tilanteissa herättää kysymyksiä irtisanomisten laillisuudesta.

Kirjoittaja on Insinööriliiton juristi Tiina Kauppila.

Lue lisää juristien ja työsuhdeasiantuntijoiden ajankohtaisia artikkeleita sivulla: