Matkustaminen

Työntekijän velvollisuus suorittaa työtehtäviin liittyvät matkat riippuu siitä, mitä asiasta on sovittu. Työntekijä voi antaa työsopimuksessa suostumuksen matkustamiseen, jolloin matkoista ei voi myöhemmin kieltäytyä rikkomatta työsuhteen ehtoja. 

Jos työhön ei ole tarkoitus kuulua lainkaan matkustamista, on suositeltavaa kirjata työsopimukseen, että työntekijä ei ole velvollinen matkustamaan varsinaisen työskentelypaikkansa ulkopuolelle.  

Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa seuraamaan työmatkoista ja työajan ulkopuolisesta matkustamisesta aiheutuvaa kuormitusta ja puuttumaan haitalliseen kuormitukseen.  

Matkustamiseen käytettyä aikaa ei lähtökohtaisesti pidetä työaikana silloin, kun kyse ei samalla ole olennaisesta osasta työsuoritusta. Asiantuntijatöissä tämä tulee harvoin kyseeseen.  

Mikäli tarkoituksena on, että työntekijä tekee matkustamisen aikana tavanomaisia työtehtäviään, kannattaa asiasta keskustella esihenkilön kanssa ennen matkaa.  

Työajalla matkustaminen tarkoittaa matkaa, joka tehdään sovitun säännöllisen työajan puitteissa. On tärkeää huomata, että vaikka matkustus tapahtuu työajalla, siihen käytettyä aikaa ei kuitenkaan lueta työajaksi esimerkiksi ylityön kertymisen näkökulmasta.  

Lähtökohtaisesti työntekijällä ei ole velvollisuutta matkustaa vapaa-aikanaan. Pääsäännöstä on kaksi merkittävää poikkeusta. Työntekijä joutuu lähtökohtaisesti aina matkustamaan vapaa-aikanaan kodin ja varsinaisen työtekopaikan välisen matkan. Jos työntekijällä on useampi kuin yksi sovittu työskentelypaikka, jotka sijaitsevat merkittävän etäisyyden päässä toisistaan, matkustaminen työpaikkojen välillä voi aiheuttaa rajoituksia vapaa-aikaan. Työntekijä voi esimerkiksi joutua lähtemään sunnuntaina kohti työntekopaikkaa, jossa työskentely alkaa maanantaina yhdeksältä aamulla. Matkan tekemisestä ei kuitenkaan voi kieltäytyä usean työskentelypaikan tilanteissa. Matkustusaikaa ei myöskään pidetä työaikana. 

Matkustaminen voi sijoittua vapaa-ajalle myös silloin, kun työntekijällä on velvollisuus hoitaa työn suorittamiseksi välttämättömät matkat, joita ei ole mahdollista suorittaa sovitun säännöllisen työajan puitteissa. Esimerkiksi jos työntekijä, joka on sopinut työajakseen 7,5 tuntia kello 9 ja 17 välillä, määrätään työmatkalle toiselle puolelle maapalloa, hän ei voi faktisesti matkustaa vain säännöllisen työajan puitteissa, jos jo pelkkä yhdenjaksoinen lento ylittää säännöllisen työajan. Matkasta ei kuitenkaan voi kieltäytyä. 

Laki ei velvoita työnantajaa maksamaan tuloverolaissa säädettyjä kustannuskorvauksia tai päivärahoja. Verottajan vahvistamat määrät muodostavat ainoastaan verovapaiden korvausten enimmäismäärät. 

Korvaamisesta on usein sovittu työehtosopimuksissa. Jos työehtosopimus ei tule sovellettavaksi tai se ei ota asiaan kantaa, kulukorvauksista on suositeltavaa ottaa kirjaus työsopimukseen. Usein työehtosopimukset mahdollistavat myös sen, että kulujen korvaamisesta sovitaan paikallisesti toisin. 

Lisäksi kannattaa muistaa, että oman auton käytöstä pitää usein työehtosopimuksen mukaan sopia erikseen eli työntekijä ei välttämättä saa itse valita, millä kulkuneuvolla matka suoritetaan. Tällöin työnantaja voi kilometrikorvauksen sijaan korvata matkakulut halvimman kulkuneuvon mukaan.