Työaika

Työaikalaki on yleislaki, jota yleensä sovelletaan lähes kaikkiin työ- ja virkasuhteisiin. Laissa on erikseen lueteltu ne poikkeustilanteet, jolloin työaikalakia ei sovelleta. Työaikalakia ei sovelleta yrityksen johdon tekemään työhön (esimerkiksi toimitusjohtaja). Lakia ei myöskään sovelleta työhön, jota tehdään olosuhteissa, joissa työnantajalla ei ole mahdollisuutta valvoa työajan järjestelyä. Laissa on erikseen listattu tällaisia töitä. Lisäksi lain soveltamisalan ulkopuolelle jääminen edellyttää aina niin sanotun työaika-autonomian toteutumista. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijän työaikajärjestelyjä ei tosiasiassa valvota ja hän saa itse päättää työaikansa sijoittelusta.   

Työaikalain mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksissa on kuitenkin yleensä sovittu lyhyemmästä työajasta, useimmiten 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Asiasta on saatettu sopia myös osapuolten välisessä työsopimuksessa. 

Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää keskimääräisenä niin, että työaika tasoittuu 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Keskimääräisen työajan järjestelmässäkin vuorokautinen enimmäistyöaika on kuitenkin kahdeksan tuntia. 

Työajasta voi sopia työsopimuksessa, ei kuitenkaan työaikalain pakottavien säännösten vastaisesti. Työajasta sovittaessa on huomioitava myös noudatettavan työehtosopimuksen määräykset. 

Liukuvalla työajalla tarkoitetaan säännöllisen työajan järjestelyä, jossa työntekijä voi sovituissa rajoissa työtilanteensa ja yksilöllisten tarpeittensa perusteella itse päättää työaikansa: mihin aikaan hän saapuu tai lähtee töistä, toisin sanoen miten pitkän työpäivän hän kulloinkin tekee. 

Liukuvan työaikajärjestelmän käyttöönotto edellyttää, että asiasta on paikallisesti sovittu. Työaikalaissa on joitakin rajoituksia, joista ei sopimuksellakaan saa poiketa. Esimerkiksi lain mukaan säännöllistä työaikaa voi lyhentää tai venyttää enintään neljä tuntia vuorokaudessa. 

Liukuvan työajan käyttö mahdollistaa yleensä sekä miinus- että plussaldojen kerryttämistä. Tarkemmista rajoista ja saldojen käyttämisestä tulisi sopia paikallisesti. On olennaisen tärkeää huolehtia siitä, että sovituissa rajoissa pysyy myös itse ja kaikki liukumatunnit tulevat tosiasiallisesti kirjatuksi työaikakirjanpitoon. 

Lisätyöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään säännöllisen työajan ja pisimmän lainmukaisen säännöllisen työajan (8 h) välisenä aikana. Lisätyöstä on maksettava työntekijälle vähintään säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus. 

Lisätyötä tehdään työnantajan aloitteesta ja työntekijän suostumuksella. Työntekijä voi antaa työsopimuksessa suostumuksen lisätyön teettämiseen. 

Työehtosopimuksessa saattaa olla määrätty lisätyöstä korotettu korvaus. 

Ylityö on työtä, joka tehdään yli lainmukaisen säännöllisen työajan enimmäismäärän.  

Ylityö on lähtökohtaisesti työnantajan aloitteesta tapahtuvaa ja se on olennaista erottaa liukuvasta työajasta. Ylityöstä sovitaan joka kerta erikseen esimiehen kanssa tai määrätyksi lyhyehköksi ajanjaksoksi kerrallaan. Ylityöhön ei ole pakko suostua. 

Vuorokautista ylityötä on työ, jota tehdään säännöllisen lainmukaisen enimmäistyöajan (8 h) lisäksi vuorokaudessa. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. 

Viikoittaista ylityötä on 40 tuntia ylittävä työ, joka ei ole samalla vuorokautista ylityötä. Siitä maksetaan 50 prosentilla korotettu palkka. 

Työehtosopimus saattaa määrittää paremmat viikoittaisen ylityön korvaukset. 

Joustotyöaikamallissa työntekijällä on mahdollisuus itse päättää työntuntiensa sijoittelusta työssä, joka on ajasta ja paikasta riippumatonta asiantuntija- ja tietotyötä. 

Joustotyössä vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Työnantaja puolestaan määrittää tehtävät, tavoitteet sekä kokonaisaikataulun. Joustotyöaika perustuu työntekijän ja työnantajan väliseen kirjalliseen sopimukseen, jossa on sovittava viikonpäivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa, viikkolevon sijoittamisesta, mahdollisesta kiinteästä työajasta sekä sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen. 

Viikoittainen säännöllinen työaika saa joustotyöajassa olla enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työajaksi sanotaan sitä aikaa, jonka työntekijä käyttää työntekoon tai on velvollinen olemaan työpaikalla tai muuten työnantajan käytettävissä.