Matkustaminen

Työntekijän velvollisuus suorittaa työtehtäviin liittyvät matkat riippuvat siitä, mitä asiasta on sovittu. Työntekijä voi antaa työsopimuksessa suostumuksen matkustamiseen, jolloin matkoista ei voi myöhemmin kieltäytyä rikkomatta työsuhteen ehtoja. Toisaalta työntekijä voi myös velvoittautua työskentelemään vain yhdessä työntekopaikassa. Jos työhön ei ole tarkoitus kuulua lainkaan matkustamista, on suositeltavaa kirjata työsopimukseen, että työntekijä ei ole velvollinen matkustamaan varsinaisen työskentelypaikkansa ulkopuolelle.

Lähtökohtaisesti työntekijällä ei ole velvollisuutta matkustaa vapaa-aikanaan. Pääsäännöstä on kaksi merkittävää poikkeusta. Työntekijä joutuu lähtökohtaisesti aina matkustamaan vapaa-aikanaan kodin ja varsinaisen työtekopaikan välisen matkan. Tätä ei yleensä mielletä ongelmaksi. Jos työntekijällä on kuitenkin useampi kuin yksi sovittu työskentelypaikka, jotka sijaitsevat merkittävän etäisyyden päässä toisistaan, matkustaminen työpaikkojen välillä voi aiheuttaa rajoituksia vapaa-aikaan. Työntekijä voi esimerkiksi joutua lähtemään sunnuntaina kohti työntekopaikkaa, jossa työskentely alkaa maanantaina yhdeksältä aamulla. Matkan tekemisestä ei kuitenkaan voi kieltäytyä usean työskentelypaikan tilanteissa. Matkustus ei myöskään ole työaikaa.

Matkustaminen voi sijoittua vapaa-ajalle myös silloin, kun työntekijä on velvoittautunut hoitamaan työn suorittamiseksi välttämättömät matkat, joita ei ole mahdollista suorittaa sovitun säännöllisen työajan puitteissa. Esimerkiksi jos työntekijä, joka on sopinut työajakseen 7,5 tuntia kello 9 ja 17 välillä, määrätään työmatkalle toiselle puolelle maapalloa, hän ei voi faktisesti matkustaa vain säännöllisen työajan puitteissa, jos jo pelkkä yhdenjaksoinen lento ylittää säännöllisen työajan. Matkasta ei kuitenkaan voi kieltäytyä.

Työaikalaki – tai muukaan säädös – ei velvoita työnantajaa korvaamaan vapaa-ajalla tapahtuvaa matkustamista. Joissain työehtosopimuksissa on sovittu korvauksesta. Jos mikään työehtosopimus ei tule sovellettavaksi, on suositeltavaa neuvotella kompensaatio työsopimukseen. Matkustamisen korvaamisesta on hyvä sopia jo ennen matkaa.

Työajalla matkustaminen tarkoittaa matkaa, joka tehdään sovitun säännöllisen työajan puitteissa. On tärkeää huomata, että vaikka matkustus tapahtuu työajalla, siihen käytettyä aikaa ei kuitenkaan lueta työajaksi esimerkiksi ylityön kertymisen näkökulmasta. Jos työntekijä matkustaa yhden kokonaisen 7,5 tunnin työpäivän, hän ei ole kyseisenä päivänä tehnyt lainkaan työaikalain tarkoittamaa työtä.

Oma problematiikkansa liittyy tilanteeseen, jossa työntekijä ei ole sopinut, mihin osaan päivästä hänen työaikansa sijoittuu. Laissa ei säädetä, että sovitun työajan tulee alkaa aamulla. Jos sopimukseen on kirjattu 7,5 tuntia ja velvollisuus matkustaa, on mahdollista, että työntekijän tulee ensin matkustaa työntekopaikalle ja vasta tämän jälkeen työskennellä sovittu työaika. Tässä skenaariossa työpäivästä voi tulla hyvinkin pitkä, vaikka työtä on tehty vain sovittu määrä.

Laki ei velvoita työnantajaa maksamaan tuloverolaissa säädettyjä kustannuskorvauksia tai päivärahoja. Verottajan vahvistamat määrät muodostavat ainoastaan verovapaiden korvausten enimmäismäärät.

Korvaamisesta on usein sovittu työehtosopimuksissa. Jos työehtosopimus ei tule sovellettavaksi, kulukorvauksista on suositeltavaa ottaa kirjaus työsopimukseen.