Työsuhdekeksinnöt ja tekijänoikeudet

Työ- ja virkasuhteissa tehtäviä keksintöjä koskee laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin. Lakia sovelletaan vain patentilla suojattaviin keksintöihin ja se on säädetty turvaamaan elinkeinoelämän tutkimusta ja tuotekehittelyä.

Työntekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen, jos työnantaja ottaaa oikeuden keksinnön itselleen. Korvauksen määrässä otettaan huomioon keksinnön arvo, työnantajan saaman oikeuden laajuus, työsopimuksen ehdot ja työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle. Työntekijän oikeudesta kohtuulliseen korvaukseen ei voida sopia toisin työsopimuksella tai ohjesäännöillä.

Työnantajalla on oikeus saada kokonaan tai osittain oikeus keksintöön, joka on syntynyt työssä tarkemmin määrätyn työtehtävän tuloksena. Työnantaja voi ottaa oikeudet keksintöön, jos keksintö on syntynyt työntekijän työtehtävien tuloksena ja keksinnön hyödyntäminen kuuluu työnantajan toiminta-alaan. Työnantajalla on oikeus saada käyttöoikeus keksintöön, jos keksintö on syntynyt muussa yhteydessä työsuhteeseen, mutta keksinnön hyväksikäyttö kuuluu työnantajan toiminta-alaan.

Jos työnantaja haluaa edellä mainittua laajemman oikeuden keksintöön tai jos esimerkiksi vapaa-ajalla syntyneen keksinnön hyväksikäyttö kuuluu työnantajan toiminta-alaan, on työnantajalla etuoikeus neuvotella keksinnöstä. Jos keksinnöllä ei ole lainkaan yhteyttä työsuhteeseen, ei työnantajalla ole muita suurempaa oikeutta keksintöön.

Työsuhdekeksintölakia ei sovelleta korkeakoulujen palveluksessa oleviin henkilöihin.

Tekijänoikeuslaissa on säännöksiä työsuhteeseen perustuvien tietokoneohjelmien ja tietokantojen aineettomien oikeuksien siirtymisestä.